Estelle Maskame: DIMILY ja blogin tilannekatsaus

Heissan.

Ette arvaakkaan kuinka ihanaa on kirjoittaa melkein vuoden jälkeen oikealla tietokoneella! Puhelimella näpertelyt saa vihdoin lopettaa ja pääsen muutenkin uuden tietokoneeni avulla mukavasti kirjoittelemaan kunnon novelleja jne. 

Ja koska blogin uudistus on edelleen käynnissä, päätin vielä supistaa aihealuetta; Italian ja hevoset jätän pois, sillä tällä hetkellä suurin mielenkiintoni on vain pääasiassa kirjoittamisessa, kirjoissa ja valokuvauksessa. Voi olla mahdollista, että perustan myöhemmin heppablogin, kuka tietää? Mutta ei juuri nyt.

Sitten postauksen itse aiheeseen.

Kirjan DIMILY on kirjoittanut skotlantilainen Estelle Maskame ja sen on suomentanut Sirpa Parviainen.

Juoni: 16-vuotias Eden päättää viettää kesän isänsä ja tämän uuden perheen luona Kaliforniassa. Isästään Eden ei ollut kuullut kolmeen vuoteen, mutta nyt saa ylättäen kutsun. Hän tutustuu äitipuolensa lisäksi kolmeen velipuoleensa, joista vanhin on 17-vuotias "paha poika" Tyler.

Eden näkee Tylerin kovan ulkokuoren alle ja tahtoo auttaa häntä käsittelemään hautaamansa salaisuudet. Mitä enemmän Eden tutustuu Tyleriin, sitä selkeämmin hän huomaa ihastuvansa siihen kehen ei saisi; omaan velipuoleensa.

Ongelmana on myös Tyleriin takertuva tyttöystävä, joka yrittää häijyin keinoin pitää häntä hallinnassaan. Luvassa siis sydänsuruja, valheita ja draamaa, jotka huolehtivat, ettei lukija laske kirjaa kädestään.

Teema: Mielestäni kirjojen ja tekstien analysoinnissa sekä arvosteluissa on aina olennaista etsiä jonkinlaisia teemoja; mitä kirjoittaja haluaa kirjassaan tuoda esille ja mitä ajatuksia on tarkoitus herättää lukijassa. Tässä kirjassa teemoja löysin mielestäni selkeästi neljä; ensinnäkin, pitäisikö seurata järjen ääntä vai antaa sydämen johdattaa?

Toiseksi, monesti ihmiset piiloutuvat jonkinlaisen naamarin taakse, minkä olen saanut oikeassakin elämässä huomata. He kenties piiloutuvat suojellakseen itseään elämän kolhuilta, kätkeäkseen todellisen minänsä.

Kolmantena, läheisiin pitäisi aina voida luottaa  ja heille voida kertoa mitä tahansa.

Viimeisenä, kun valehtelee kerran, joutuu tekemää sen uudestaankin.

Mielipiteeni: Kirja oli erittäin mukaansa tempaava ja tapahtumat sopivalla vauhdilla eteneviä. Tylerin lapsuuden tarina on hyvin koskettava ja koko poika muutenkin mielenkiintoinen. Henkilökuvaus hyvää ja kerronta sujuvaa. Pidin myös Ellasta, Tylerin äidistä, joka ei onneksi ollut se klassinen paha äitipuoli.

Edenin ja Tylerin tapa herkistyä ja ymmärtää toisiaan on myös koskettavaa. Kirjan alusta loppuun heidän välillään ollut sähköinen lataus kuljetti tarinaa kevyesti eteenpäin ja 400 sivua luki helposti.

Ensiviikolla luvassa todennäköiesti jotain Halloweeniin liittyvää sekä kuvapostausta. Kirjavinkkejä saa aina heitellä kommentteihin, luen monenlaisia nuortenromaaneja.

Ensiviikkoon,

Maria :)