Estelle Maskame: DIMIMY - Kaipaan
Tässä postauksessa esittelen teille viimeisen osan DIMILY-trilogiaa. Aikaisemmat postaukset voi käydä lukemassa täältä ja täältä.
Juoni: Tyler on tullut vuoden poissaolonsa jälkeen takaisin Santa Monicaan, yllättäen samaan aikaan Edenin kanssa. Eden on hänelle yhä vihainen, kun Tyler vuosi sitten otti ja lähti jättäen Edenin harteille kaikkien halveksivat katseet ja vihan, joka suhteen paljastumisesta seurasi. Nyt Tyler on vihdoin rakentanut itselleen uuden elämän yllättäväänkin kaupunkiin, Portlandiin. Hän on myös kasvanut henkisesti vahvemmaksi, ja lopulta Eden suostuu lähteä katsomaan Tylerin uutta elämää, joutuen lopulta taas kerran tekemään elämää mullistavia päätöksiä.
Mielestäni Edenin ja Tylerin varovaisuus toisiaan kohtaan kirjan alussa tuo uskottavuutta tarinaan. Parin suhde tiivistyy juuri oikeassa kohdassa ja tällä kertaa heidän tunteensa ovat voimakkaampia ja herkempiä, kuin aikaisemmissa kirjoissa. Oli myös ilo huomata, että Edenin paras ystävä Amelie on jälleen tarinassa mukana. Edenin isän idioottimainen käytös sai minut välillä repimään hiuksia, mutta se oli kuitekin olennainen osa juonta.
Teemaksi varmaan vahvimmin nousi esille se, kuinka ihmiset voivat muuttua ja korjata suhteensa toisiinsa, jos sitä oikeasti haluavat.
Katkelma kirjasta:
Kuulit mitä hän sanoi", Tyler toteaa, mutta hänen äänensä on palautunut takaisin normaalille tasolle, ja hän hätkähtää, kun tajuaa, kuinka kovaa puhui. Hän vetää laivastonsinisen hupparin hupun päähänsä, ja seuraavat sanat, jotka hänen huuliltaan tulevat, suhahtavat kuiskauksena, joka on täynnä adrenaliinia ja euforiaa, kujeilua ja innostusta. "Häivytään täältä."
Tyler tarttuu käteeni. Sormemme kietoutuvat yhteen, lukkiutuvat paikoilleen, hänen ihonsa lämpö hehkuu omallani, ja työnnän käteni hänen käteensä ja puristan niin kovaa, että rystysiäni särkee. En mahda sille mitään. En halua päästää irti enkä halua hänenkään päästävän. Tunne on paljon huimaavampi kuin olisin ikinä voinut uskoa, ja vaikka ele onkin niin vaatimaton, se saa silti sykkeeni nousemaan.
Juoni: Tyler on tullut vuoden poissaolonsa jälkeen takaisin Santa Monicaan, yllättäen samaan aikaan Edenin kanssa. Eden on hänelle yhä vihainen, kun Tyler vuosi sitten otti ja lähti jättäen Edenin harteille kaikkien halveksivat katseet ja vihan, joka suhteen paljastumisesta seurasi. Nyt Tyler on vihdoin rakentanut itselleen uuden elämän yllättäväänkin kaupunkiin, Portlandiin. Hän on myös kasvanut henkisesti vahvemmaksi, ja lopulta Eden suostuu lähteä katsomaan Tylerin uutta elämää, joutuen lopulta taas kerran tekemään elämää mullistavia päätöksiä.
Mielestäni Edenin ja Tylerin varovaisuus toisiaan kohtaan kirjan alussa tuo uskottavuutta tarinaan. Parin suhde tiivistyy juuri oikeassa kohdassa ja tällä kertaa heidän tunteensa ovat voimakkaampia ja herkempiä, kuin aikaisemmissa kirjoissa. Oli myös ilo huomata, että Edenin paras ystävä Amelie on jälleen tarinassa mukana. Edenin isän idioottimainen käytös sai minut välillä repimään hiuksia, mutta se oli kuitekin olennainen osa juonta.
Teemaksi varmaan vahvimmin nousi esille se, kuinka ihmiset voivat muuttua ja korjata suhteensa toisiinsa, jos sitä oikeasti haluavat.
Katkelma kirjasta:
Kuulit mitä hän sanoi", Tyler toteaa, mutta hänen äänensä on palautunut takaisin normaalille tasolle, ja hän hätkähtää, kun tajuaa, kuinka kovaa puhui. Hän vetää laivastonsinisen hupparin hupun päähänsä, ja seuraavat sanat, jotka hänen huuliltaan tulevat, suhahtavat kuiskauksena, joka on täynnä adrenaliinia ja euforiaa, kujeilua ja innostusta. "Häivytään täältä."
Tyler tarttuu käteeni. Sormemme kietoutuvat yhteen, lukkiutuvat paikoilleen, hänen ihonsa lämpö hehkuu omallani, ja työnnän käteni hänen käteensä ja puristan niin kovaa, että rystysiäni särkee. En mahda sille mitään. En halua päästää irti enkä halua hänenkään päästävän. Tunne on paljon huimaavampi kuin olisin ikinä voinut uskoa, ja vaikka ele onkin niin vaatimaton, se saa silti sykkeeni nousemaan.
Oletteko te rakkausromaanien ystäviä?
-Maria :)
Kommentit
Lähetä kommentti